Niin ajattelin kirjoittaa ajatuksia ja kaikkee mitä täs on tullu muutaman päivän mietittyä. Tosin en tiedä mistä sen aloittais. Fiilis se että kun sulla on ihminen elämässä tai ennemminkin ystävä elämässä josta sulle on tullu ajan kans todella tärkeä ja josta oikeesti välität ja jolle uskallat näyttää sen kiukunkin ja niin ne ilotkin eli uskallat olla se joka oot ettei tarvi pitää mitään kovis kuorta yllä. Ja se että tämä kyseinen ihminen on mies puolinen. Joo tiedän järjellä että meistä ei tuu koskaan paria mutta kun miksi sitä pitääkin ajatella ja elää niin paljon tunteella ja haluisit että elämässä on joku joka oikeesti välittää ja jonka viereen vois iltaisin käpertyä nukkumaan ja antaa sen hyvän yön suukon ja kuiskata korvaan rakastan sua. Mutta sitte kun se toinen ei halua muuta kuin olla ystävä eikä koskaan muuta. Järki ja tunteella eläminen on väärä yhdistelmä itelle ainakin. Sekä monesta haaveesta on tähän ikään mennes pitäny luopua. Kuten ne lapset...ei enää. Se on vaan niin väärin että niitä lapsia saa ne jotka ei niitä oikeesti edes halua ja sitte ne jotka niitä oikeesti haluais niin ne ei niitä saa (jotkut ei saa jostain syystä vaikka kuinka on yrittänytkin vuosien saatossa). Kyllähän se itellä kirpaisee aina paljon kun joku kertoo että on raskaana vaikka toki olen iloinen siitä asiasta ja onnellinen että niitä haluavat/toivovat myös onni heille suodaan. Mutta niin kuin ite kun on siinä asemassa että enää myöhästä niistä haaveilla. En oo niitä ihmisiä jotka 40v tai vähän ylikin alkais miettimään että nyt. Elämä on vaan niin julmaa välillä. *Haaveet kaatuu*
On aina ollut se joka torjuttu ja ei oo elämässä rinnalla ketään. Eli en kelpaa sellaisena kuin on. Joo vaikka painoa onkin ja tiedän että pitäis tiputtaa ja paljon. Mutta aina se satuttaa kun saat kuulla että oot kasvoista kaunis mutta....Tulee itelle olo että mun suerassa ei haluta julkisesti kulkea sekä että mun seurassa hävetään kulkea julkisesti ja se että jos olis joku että mua hävetään esitellä kavereille/sukulaisille ym. Huonompikin itsetunto sitä on ollut mutta on sitä tullu saatua paljonkin ylöspäin.
Ja kun ollu pian 2v saikulla niin tuntuu että osa kavereista/ystävistä kaikonnu tänä aikana. Ei tulla käymään vaikka kuinka on pyytänyt ja en sitte oo laittanu niille ystäville mitään viestiä edes kun ei heistäkään oo mitään kuulunut.Mutta ehkä sitten kun ei pääse ite kulkemaan sillai kuin ennen niin mun luo ei haluta tulla.Vaikka osan kans ennen kuin jalan teloin niin tuli nähtyä edes sen kerran kaks kuussa mutta nyt tosiaan joitakin en oo nähny kuin kerran tänä aikana.Siksi kai osaksi alkanu ettimään uusia kavereita/ystäviä joihin ois kiva saada tutustua ja saada uusia kamuja.
Siinä jotain ajatuksia ja joo pilkkuja en oo lisäilly kun en koe sitä tärkeeksi vaan ajatukset pitää saada nopeesti kirjoitettua. Anteeksi jos on sekavaa kirjoitusta mutta en oo mikään hyvä kirjoittamaan. Edes jotain sai kirjoitettua.
Mukavaa tätä viikkoa. =)
