Ajatuksia

Niin ajattelin kirjoittaa ajatuksia ja kaikkee mitä täs on tullu muutaman päivän mietittyä. Tosin en tiedä mistä sen aloittais. Fiilis se että kun sulla on ihminen elämässä tai ennemminkin ystävä elämässä josta sulle on tullu ajan kans todella tärkeä ja josta oikeesti välität ja jolle uskallat näyttää sen kiukunkin ja niin ne ilotkin eli uskallat olla se joka oot ettei tarvi pitää mitään kovis kuorta yllä. Ja se että tämä kyseinen ihminen on mies puolinen. Joo tiedän järjellä että meistä ei tuu koskaan paria mutta kun miksi sitä pitääkin ajatella ja elää niin paljon tunteella ja haluisit että elämässä on joku joka oikeesti välittää ja jonka viereen vois iltaisin käpertyä nukkumaan ja antaa sen hyvän yön suukon ja kuiskata korvaan rakastan sua. Mutta sitte kun se toinen ei halua muuta kuin olla ystävä eikä koskaan muuta. Järki ja tunteella eläminen on väärä yhdistelmä itelle ainakin. Sekä monesta haaveesta on tähän ikään mennes pitäny luopua. Kuten ne lapset...ei enää. Se on vaan niin väärin että niitä lapsia saa ne jotka ei niitä oikeesti edes halua ja sitte ne jotka niitä oikeesti haluais niin ne ei niitä saa (jotkut ei saa jostain syystä vaikka kuinka on yrittänytkin vuosien saatossa). Kyllähän se itellä kirpaisee aina paljon kun joku kertoo että on raskaana vaikka toki olen iloinen siitä asiasta ja onnellinen että niitä haluavat/toivovat myös onni heille suodaan. Mutta niin kuin ite kun on siinä asemassa että enää myöhästä niistä haaveilla. En oo niitä ihmisiä jotka 40v tai vähän ylikin alkais miettimään että nyt. Elämä on vaan niin julmaa välillä. *Haaveet kaatuu* 

On aina ollut se joka torjuttu ja ei oo elämässä rinnalla ketään. Eli en kelpaa sellaisena kuin on. Joo vaikka painoa onkin ja tiedän että pitäis tiputtaa ja paljon. Mutta aina se satuttaa kun saat kuulla että oot kasvoista kaunis mutta....Tulee itelle olo että mun suerassa ei haluta julkisesti kulkea sekä että  mun seurassa hävetään kulkea julkisesti ja se että jos olis joku että mua hävetään esitellä kavereille/sukulaisille ym. Huonompikin itsetunto sitä on ollut mutta on sitä tullu saatua paljonkin ylöspäin. 

Ja kun ollu pian 2v saikulla niin tuntuu että osa kavereista/ystävistä kaikonnu tänä aikana. Ei tulla käymään vaikka kuinka on pyytänyt ja en sitte oo laittanu niille ystäville mitään viestiä edes kun ei heistäkään oo mitään kuulunut.Mutta ehkä sitten kun ei pääse ite kulkemaan sillai kuin ennen niin mun luo ei haluta tulla.Vaikka osan kans ennen kuin jalan teloin niin tuli nähtyä edes sen kerran kaks kuussa mutta nyt tosiaan joitakin en oo nähny kuin kerran tänä aikana.Siksi kai osaksi alkanu ettimään uusia kavereita/ystäviä joihin ois kiva saada tutustua ja saada uusia kamuja.
 
Siinä jotain ajatuksia ja joo pilkkuja en oo lisäilly kun en koe sitä tärkeeksi vaan ajatukset pitää saada nopeesti kirjoitettua. Anteeksi jos on sekavaa kirjoitusta mutta en oo mikään hyvä kirjoittamaan. Edes jotain sai kirjoitettua.  

Mukavaa tätä viikkoa. =)

Pitkästä aikaa =)

Moikka, 

siitä on aikaa kun oon viimeksi kirjoittanut. 
Niin mitä kaikkee täs on viimeisen reilun 1,5v aikana sattanut/tapahtunut. Teloin jalkani 2015 marraskuun lopussa ja aluksi ajattelin vain että perinteisesti nilkka mennyt mutta ei...tulikin sitte pitempi sairasloma. Eli sairaslomalla oon edelleen ja oon aina tämän vuoden loppuu asti.Jalassa hermovario...nilkka ei taivu kunnolla jonka takia kävely on hidasta ja en oo sen pystyny sen jälkeen ajamaan autoakaan. Mutta toisaalta siitä on hyvät ja huonot puolensa. Onneksi kotona pystyy tekemään kotihommat ja apua kauppa asioissa oon saanu apua muutamilta ystäviltä.Jalkaa sitä koitetaan kuntouttaa sitte kotona. Kengät mulle tehtiin apuvälineteknikon kautta ja nyt sitte tulossa jossain kohtaa myös erillinen tuki mun jalkaan joka pitäis myös vissiin tuon mun nilkan eli jalan oikeessa asennossa.Aika ei oo tosiaan pitkäksi tullu kovinkaan usein.Kaikkee tekemistä on ollu...ja on edelleen. 

Se mitä ystäviin tulee niin osasta en tiedä mitä pitäis ajatella.Kun luulee jotain ihmistä ystäväkseen niin saakin kuulla ystävältä että mitä tämä "ystävä" oli mennyt ystävän siskolle sanomaan niin sen jälkeen ajattelin että ei oo kyllä oikee ystävä sitten ollutkaan.Ei sitte uskaltanu mulle suoraa sanomaan ja luuli vissiin ettei mun korviin asti hänen sanomisensa tuu. No onneksi on niitä harvoja ihania ystäviä joihin luottaa täysin ja tälle eräälle "ystävälle" en oo tosin pitkiin aikoihin puhunu omista asioistani mitään.Ei niitä kovin montaa ihmistä oo joiden kans pystyy puhumaan mistä vaan. Sitte taas tuntuu välillä että jotkut ihmiset tän mun saikun aikana kaikonnut.Ei oo tultu edes käymään vaikka kuinka oon pyytänyt, oon sitte lakanut pyytämästä.
Leffoja on tullu katottua pitkästä aikaa täs viimeisen puolen vuoden aikana paljonkin. Toki sitä sisustamista en oo unohtanut mihinkään. Paljon olis ideoita toisaalta mutta niitä ei saa toteuttettua kun esim. pistorasiat/antennin paikat rajoittaa paljonkin. No kattoa jos löytäis toiseen ikkunaan jotkut hienot paneeliverhot eli jotkut kuviolliset vois olla hienot ja toiseksi sitte yks väriset. Mutta ne on sitte pitkän ajan tähtämeissä kun joskus on rahaa. 

Nyt kumminkin taidan alkaa vielä järkkäilemään ja kattoa mitä huomenna saa aikaan =). En tosin tiedä käykö täälä edes kukaan lukemassa. =)

Kirsi

p.s jalan takia se on huonoa kun ei pysty ajamaan autoa kun olis niin ihana käydä ottamas kaikkee kuvia pitkin poikin mutta kun ei pääse.Pitänee jossain vaiheessa napsia kuvia kun seuraavan kerran oon jonkun kans ajelemas =).